maanantai 30. syyskuuta 2013

01 Kapulat suhteiden rattaissa

Pitkäaikaisessa suhteessa tulee vastaan ylä- ja alamäkiä, oli sitten kyse ystävyydestä tai parisuhteesta. Itselläni on tällä hetkellä huonommat kaudet meneillään niin ystävyys- kuin rakkausrintamallakin. Dinon kanssa tulee riideltyä jatkuvasti, eikä edes mistään mustasukkaisuudesta tai toisen paheista, vaan vaikka siitä kuka jätti kahvikupin pöydälle ja kuka ei hyväksy maahanmuuttoa.


En tiedä miksi, mutta olen ehkä kadottamassa sen tunteen, mikä minulla ja Dinolla oli aikoinaan. Sen tunteen kun toisen kanssa oli oikeasti hyvä olla, ei tarvinnut stressata sitä milloin uusi, entistäkin turhempi riita puhkeaa tai toinen suuttuu mitättömästä. Ennen kaikkea olen menettämässä kokonaan kiinnostukseni seurustella - suurin osa kavereistani ovat sinkkuja, he menevät ja tekevät, eikä aina tarvitse sommitella omia menojaan toisen menojen mukaan. Olen kai liian helposti luovuttava. Pelkään vain, ettei Dino ehkä olekkaan se henkilö, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni.
Dino on herkkä ja huolehtivainen. Yleensä hän tekee kaikkensa miellyttääkseen minua, vaikka pitää kyllä päänsä jos itse vaadin liikoja. Hän on huumorintajuinen, hän hellii ja silittää, hän pussaa minua kun luulee että nukun ja kuiskaa korvaani "rakas". Hän on ensimmäinen henkilö jota olen rakastanut ja ensimmäinen seksikokemukseni oli Dinon kanssa. Dino on turvallinen. Luotettava.
Mutta myös helposti horjuva. Kuorensa alla masentunut ja haavoittunut. Hän kertoo miten rakastaa minua ja tappaisi itsensä jos eroaisimme, ja ahdistun siitä. Hän juo joka viikonloppu, hän lopetti koulut kesken, hän ei urheile. Hän käy vain satunnaisissa töissä.

Tänään taas mietin Leoa, sillä nykyisin minulla on tapana ajatella häntä paljon. Viikonloppuisin hakeudun iltaisin hänen seuraansa, me nauramme ja kuuntelemme musiikkia. En ole koskaan pettänyt Dinoa. En tiedä haluaisinko ikinä pettää Dinoa...
Mutta Leon nimen kuuleminen, hänen äänensä, se tapa millä hän sanoo nimeni, miten hän saa minut aina nauramaan, hänen ilosta kirkkaat silmänsä - ne saavat sydämeni kiertymään solmuun ja tekemään piruetin toisensa jälkeen.

Mutta mistä tiedän, milloin olen ihastunut oikeasti? Milloin tiedän, että rakastan Dinoa oikeasti, ja Leon ajatteleminen on vain ohimenevää? Vai milloin kannattaa oikeasti vain elää hetkessä ja tehdä niinkuin sydän käskee, sillä muuten saattaisin elää loppuelämäni suhteessa, jossa en ole onnellinen? Mutta olenko onnellinen? Mitä Leossa on, mikä puuttuu Dinosta?
Miten voin tehdä ratkaisun, kun tiedän että teimpä mitä tahansa, joku satuttaa itsensä? Tänään päätin, etten enää koskaan sano Leon nimeä ääneen ja yritän vain unohtaa.

"If you love two people at the same time, choose the second. Because if you really loved the first one, you wouldn't have fallen for the second."
- Johnny Depp

Mä tunnen olevani hukassa.

7 kommenttia:

  1. kiva teksti! ja mukava värimaailma blogissa! :)
    tiinainka.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. kaunis ulkoasu ja muutenkin tuntuu lupaavalta blogilta. Oon ite ihan samanlainen haaveilija!! Jään seuraamaan blogiasi odotellen uusia postauksia. Oot tosi ihana, ja tässä säilyy tälläinen tietynlainen salamyhkäisyys :)

    http://flyingtiger-jenni.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Ihanan yksinkertainen ulkoasu ja muutenkin ihanaa tekstiä! Tämäkin tyttönen jää seurailemaan blogiasi ja odottamaan uusia tekstejä :)

    http://ssonjau-meandmylife.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Onpas ihana blogi! Tai ei tietenkään ole ihanaa, että sinulla on suhteessasi vaikeuksia, mutta blogi on todella söpö. Punainen teksti tekee kivan romanttisen ilmapiirin ja tykkään hirveestä sun blogin nimestä. Kirjoitatkin kivasti, joskin pari pienehköä kirjoitusvirhettä osui silmään ja mielestäni näyttäisi kivammalta, jos painaisit entteriä sen kaksi kertaa aina jokaisen kappaleen loputtua niin että jää ihan reilusti tyhjä rivi väliin. Tässä on kuitenkin jotain sen verran mielenkiintoista, että sait musta lukijan. Ja minä en yleensä tällaisia jonkun elämän ympärillä pyöriviä blogeja jaksa lukea, että on tässä selvästi jotakin erikoista oltava :D

    + vinkki: ota kommenteista sanavahvistus pois niin ihmisten on mukavampi ja helpompi kommentoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Meinasit siis että jäisi kahden rivin mittainen väli kappaleiden väliin? Itse kammoksun "hajanaisuutta" jostakin kumman syystä ja itse tykkään että kappaleet ovat enemmän "kiinni toisissaan". Toisaalta koneellani on aika pieni näyttö, ja blogihan näyttää joka koneella vähän eriltä, kun koneiden näytöt tuovat värit ja koot erilailla esille. Ja kirjoitusvirheistä vielä, minulla on lievähkö lukihäiriö, mutta perfectionistina yritän aina ennen julkaisua vielä oikolukea tekstin, mutta silloin tällöin virheitä karkaa julkaistavaksi asti. : D

      Sanavahvistus poistettu, itsekin vihaan sitä. Hyvää syksyä sinulle ja teille muillekin kommentoijille!

      Poista
    2. Joo tai siis yksi tyhjä rivi, joka syntyy kahdella enterin painalluksella tähän tapaan:

      Minusta koneella kirjoitettu teksti ei näytä lainkaan hajanaiselta, vaikka kappaleiden jälkeen olisikin tyhjä rivi (jos katsoo esim. http://lets-fake-it.blogspot.fi niin näyttää hyvältä) ja minusta näyttää enemmän hajanaiselta, jos osan kappaleista jälkeen on käytetty yhtä enteriä ja osan jälkeen kahta, kuten blogissasi nyt. Toki tämä on vaan yksi mielipide ja saat tehdä blogillasi ihan juuri niin kuin tykkäät :D Oho, no lukihäiriöstä huolimatta kirjoitat kyllä todella hyvin ja huomaamiani kirjoitusvirheitä oli tosiaan vain pari.

      Hyvää syksyä sinullekin!

      Poista
  5. Blogisi vaikuttaa mielenkiintoiselta :) Kirjoitat tosi hyvin! Ulkoasu on mukavan simppeli, mutta itse en välitä kokonaan valkoisesta pohjasta.

    http://when-nothing-is-enough.blogspot.fi/

    VastaaPoista